lauantai 9. syyskuuta 2017

Tanssahdellen kohti syksyä

Mielessäni vielä ajoittain leijailee menneen kesän Kokonainen-näyttely, sen tunnelma ja ihmiset. Kaipaan siihen kepeyteen ja taianomaiseen tunnelmaan. Näyttelystä toipuminen on vienyt yllättävän pitkään, enkä ole jaksanut oikeastaan ryhtyä mihinkään arkea kummoisempiin suorituksiin. On ollut tärkeää saada levätä ja kuulostella.

Olotila on välillä ollut kuin betoniin valettu. Kaikki liike on tuntunut seisahtuneelta. Ihan kuin katselisi omaa elämäänsä hidastuksella sivusta seuraten, kykenemättömänä liikuttamaan itseään mihinkään suuntaan.

Olen kaivannut liikettä! Ihan konkreettista ja fyysistä liikettä. En pidä liian ohjatusta ryhmäliikunnasta, jossa jokainen toistaa samaa kuviota, maneeria, liikesarjaa tai koreografiaa, puhumattakaan mistään tuloshakuisesta liikunnasta. Mikä ihme saisi minutkin liikkeelle? Miten kehoni haluaisi liikkua? Olen haaveillut tanssitunnille osallistumisesta ja etsiskellyt omalta tuntuvaa rytmiryhmää. Moni tanssiryhmä kuitenkin harjoittelee juuri näitä vierastamiani liikesarjoja, joten ei vaan tule lähdettyä.

Eräänä aamuna sängyllä loikoillessani selasin Facebookia, ja luin liikuttavan kommentin. Siinä kehotettiin kuulostelemaan omaa kehoa, kuinka se haluaisi liikkua. Jäin kuulostelemaan (eli makaamaan aloillani...) ja jatkoin puhelimen pläräystä. Vastaus tuntui kuitenkin tulevan heti seuraavassa kommentissa: Luova tanssi!

Intuitioni heräsi ja ponnahdin pystyyn. Sisälläni jokin ääni suorastaan huusi minulle, että ilmottaudu nyt heti tälle kurssille. Niinpä ilmoittauduin Kaisa Selinin järjestämälle luova tanssi -kurssille.

Jo ensimmäisen tunnin jälkeen Kaisa Selinin ohjauksessa tunsin kuinka jotakin nytkähti liikkeelle minussa. Oli vapauttavaa saada luoda omat liikkeet omassa tahdissa, omin ehdoin. Kukaan ei patistanut toistamaan mitään vaikeaa koreografiaa, vaan sain ihan rauhassa kuulostella omaa kehoani ja liikkua omassa tahdissani. Ei tarvinnut pelätä, että sekoaisin omiin askeliini tai unohtaisin liikesarjan ja harjoitellun kuvion. Tässähän saa kehittää ja luoda uutta liikettä jatkuvasti. Sehän sopii minulle!

Olen yleisesti ottaen kovin laiska liikkumaan, ja pelkäsin tämänkin harrastuksen lopahtavan vaan yhteen kertaan. Tunsin kuinka se saamaton sohvaperuna yritti harhauttaa minua jälleen kerran, mutta onneksi jokin potkaisi minut liikkelle ja lähdin toisellekin tanssitunnille.

Osallistujia oli vain kaksi tällä toisella tunnilla ohjaajan lisäksi. Kaisa sanoi, että häntä ei haittaa vaikka tulisi vain yksi osallistuja. Alkulämmittelyiden jälkeen saimme tehdä parin kanssa töitä. Kumpikin vuorollaan johti liikkeitä silmät ummistettuina ja toinen seurasi ja vastasi omilla liikeimpulsseillaan tanssiin. Kun liikuttaja avasi silmänsä, pari ummisti puolestaan omat silmänsä ja jatkoi tästä eteenpäin omien liikkeidensä johdattamana. Näin vuorottelimme kunnes molemmat saivat avata silmänsä ja tunnustella omia liikkeitään vuorovaikutuksessa toiseen liikkujaan. Syntyi kahden ihmisen välinen improvisoitu tanssi!

Tämä harjoitus oli todella koskettava ja herkistävä. Olin aivan hämmästynyt miten liikkeet voivat nostattaa tunteita pintaan. Oli mahtavaa seurata parini liikkeitä ja vastata niihin omalla liikehdinnällä. Tanssiparini tunteet välittyivät minuun hänen liikkeidensä vihjeistä,  ja välillä olotila oli kovin herkistynyt, eikä itkukaan ollut kaukana.

Tuntuu, että tämä on minun tapani liikkua! Liike on niin kokonaisvaltaista, että se menee suoraan tunteisiin. Siinä ei ole mitään suoritukseen pakottavaa, se vain virtaa omalla painollaan. Ei tarvitse sekuntikelloja, erotuomareita, maalikameroita...

On suorastaan vapautunut olo ja tunnen luitani myöten, miten liike on saanut jotakin uutta taas virtaamaan.





























sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ja sitten tulivat eqyptiläiset - Osiriksen tarina

Tämän työn synty on ehkä hämmästyttänyt minua kaikkein eniten.

Pääsisäisenä (2017) aloitin työstämään mallinuken päätä, jota olin metsästänyt jo useamman kuukauden ajan Lilith-työn jatkeeksi.

Minusta tämä upea yläosa oli selvästi feminiininen ja kuvittelin mielessäni sen joskus olleen jonkin hattukaupan näyteikkunassa. Kun kerran oltiin Kokonaista tekemässä, niin nainenhan tästä täytyi ehdottomasti tulla. Merenneidon kasvoja visualisoin mielessäni.


Aloitin työstämisen paperikerroksella, koska se yleensä toimii hyvin tukena tuleville kangaskerroksille. Nappasin remonttijätteistä Tapettitehtaan "Avaruuslintu"-tapettia ja liisteröin sen pohjakerrokseksi. En ajatellut sen olevan kovin merkityksellistä, mitä alle laitan - piiloonhan se jää kuitenkin. Mutta eihän se näin ole! Kaikella on merkityksensä tässä työskentelyssä, myös niillä piiloon jääneillä kerroksilla - sen opin tämän työn kohdalla.

Seuraavaksi kerrokseksi leikkelin yhden kirppikseltä löytämäni verhon sopiviksi palasiksi ja liisteröin kauttaaltaan nuken päälle. Vaaleanvihreä pitsi vielä tässä kohtaa puhutteli minua merenneitomaisella kuosillaan. Hartiaseudulle, liimasin kimaltelevaa, kalan suomuja muistuttavaa kangasta.

Tässä kohtaa olin vielä hyvinkin merellisissä meiningeissä. Aloin jo suunnitella, mitä laittaisin tuon nuken päälaelle, joka oli aivan tasainen - ikään kuin päälaki olisi silpaistu pois. Käsiini sattui posliinijoutsen, jonka pikaisesti käsittelin pitsikuosilla ja spraymaalasin kullan väriseksi. En kuitenkaan pitänyt tuosta kultaisesta linnusta, joten revin irti pitsikerrokset. Jäljelle jäi aika hauskanoloinen efekti kun kultainen spraymaali oli ottanut kiinni pitsien rakosista joutsenen pintaan. Tämä sai kelvata. Ja seuraavaksi kuumaliimat kehiin ja lintu päälaelle.


Koska spraymaalaminen oli niin hauskaa, maalasin läjän isohkoja simpukoita ja siinä samassa sai myös yksi simpukka-amppelikin kultaisen suihkun yllensä.  Niistä syntyikin mielestäni hieno hiussommitelma, johon lisäilin hieman mansettia sun muuta käteensattuvaa.

Sitten näin sängynpäällä lapsilta leikeistä unohtuneen naamarin! Se oli upea kruunumainen naamari. Harmaata pahvia vaan, joten vaati alkuunsa hieman kultasprayta. Sen liimasin hahmon kasvoille ja koristelin kruunun lasihelmillä ja säihkyvillä koruilla.

Tässä kohtaa työ alkoi hieman näyttää jo siltä, että ehkä se ei olekaan merenneito... Sen enempää asiaa miettimättä aloin puuhastella vaatuksen parissa. Olkapäille hakeutui kuin itsestään sini-kulta-koristeiset mansetit. Nyt se näytti jo ihan soturilta, kaukana alkuperäisistä merenneitosuunnitelmista.


Rintaan istahti vielä ansiomitalimaiset koristeet. Työtä viimeistellessäni käsiini osui unohduksissa ollut kirppisaarrepussukka, jossa oli kaikenlaisia koruja. Mm. eqyptiläinen lantti, jossa oli Sphinx ja pyramidit, lisäksi hieroglyfimainen silmä-koru ja miekka. Minua arvelutti liimata niitä paikoilleen, sillä olin hieman harmissani merenneidon menetyksestä.

Jouluisesta potpurri pussukasta käsiini sattui vielä valmiiksi kullanvärinen rottinkipunospötkylä. Tätä kapistusta mallasin hahmon leukaan. Sehän istui siihen kuin nenä päähän, joten liimasin paikoilleen. Tämän muutoksen myötä, teos alkoi jo selvästi muistuttamaan minua jostakin eqyptiläisestä myyttisestä hahmosta, joten en enää epäröinyt noiden edellä kuvaamieni korujen paikoilleen liimaamista.


Valmis! Mikä ihme tämä on? - tuumailin kummastuneena useamman viikon. Kunnes sitten eräänä päivänä huvikseni kirjoitin googlen kuvahakuun: Ancient Eqypt Gods. Sieltä löysin kuvan Osiriksesta, ja kiinnostukseni heräsi oitis. Siinä oli jotain samaa ulkonäöllisestikin tämän luomukseni kanssa.


Olin aivan äimistynyt kun luin tarinan Osiriksesta ja Isiksestä! (En ollut siis aiemmin tutustunut tähän tarinaan. Myönnettäköön tämä aukko sivistyksessä.)

Clarissa Pinkola Estes tiivistää tämän legendan näin:

"Eqyptiläisessä perinteessä Isis herättää henkiin kuolleen veljensä Osiriksen, jonka paha veli Set silpoo aina uudelleen joka päivä. Isis puurtaa kaikki yöt illansuusta aamunkoittoon kootakseen veljensä uudelleen ennen aamun sarastusta, sillä muuten aurinko ei nouse. Kristus herätti henkiin Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena niin kauan, että löyhkäsi jo. Kerran vuodessa Demeter kutsuu kalpeaa tytärtään Persefonea kuolleiden maailmasta. Ja LaLoba laulaa luille."



Miten on siis mahdollista, että tietämättäni olin tehnyt juuri Osiriksen? Hahmon, johon liittyy palasista kokonaiseksi tuleminen, kuolleesta henkiin herääminen. Tämä työ syntyi siis vielä pääsiäisen pyhien aikaan! Yritin vielä pyristellä ajatusta vastaan, sillä se tuntui jotenkin liian käsittämättömältä. Ajattelin, että eihän se voi olla Osiris, kun sillä on tuo lintukin päässä. Kas kummaa kun Osiriksen symboli on myös Bennu-lintu (Fenix)! No, entäs kun sillä on noita hedelmiäkin päässä, eihän se mikään Osiris voi olla - vieläkin epäröin. Jaa, mutta sehän oli eqyptiläisessä perinteessä myös hedelmällisyyden jumala.

No, olkoon Osiris sitten. 

Ja, eipä aikaakaan kun kirppikseltä löytyi sopiva kollaasipohja Isikselle, ja se onkin sitten taas oma tarinansa. Niin... ja syntyipä velipoika Set myös! 


















maanantai 10. heinäkuuta 2017

Lilith


Tästä työstä Kokonainen-näyttelyn teema sai alkunsa. Halusin kerätä mallinuken osia ja tehdä torsosta kokonaisen. Innostus tähän lähti puolestaan Naiset jotka kulkevat susien kanssa -kirjan LaLoba-tarinasta. Luunainen, joka kerää suden luita erämaassa. Asettelee ne maahan luurangoksi ja laulaa luomishymnin, jolloin susi alkaa hengittää, ja pinkaisee juoksuun. Kesken juoksun susi muuttuu nauravaksi naiseksi, joka juoksee vapaana kohti horisonttia.

Oli helmikuu (2017) ja huomasin pyöriväni tori.fi:ssä etsien mallinukkea. Minulla oli suuri tarve saada tehdä naisen kuva. Sellainen nainen, joka ei ole muiden muovattavissa. Aito nainen, kokonainen. Nainen, joka vääntää ympärillään olevat odotusten häkit auki ja hyppää ulos vapauteen itseluottamusta ja intoa uhkuen.

Mietin arkkityyppisiä naishahmoja ja ensimmäinenä mieleeni tuli Raamatun luomistarina Eevasta! (Hämmentävää, sillä olin lukenut Villinainen-kirjaa jo melko pitkälle...) Hyvin pian ajatuksissani kuitenkin jo pyörittelin kuinka Eevalla olisi karvaiset rinnat jne., joten villinainenhan sieltä oli syntymässä väistämättä. Kädetön neito - taisin tuumia tuolloin.

Löysin lopulta upean mallinukke torson Helgingistä, ja äitini ystävällisesti majoitti hänet kotiinsa, kunnes ajoimme yhdessä Poriin Thelma ja Louise tyyliin!



Lähtökohtaisesti torso oli kermanvalkoinen. Siispä kädet liisteriin ja liimailemaan ensimmäistä kerrosta. Minulla oli mustaa silkkipaperia, ja halusin kokeilla saisinko sillä syntymään verisuonimaisia kuvioita ruttaamalla paperia. Mietin mutanaista. Villinainen on reissussa rähjääntynyt ja viattomuutensa menettänyt.



Jatkoin seuraavan kerrokseen erilaisilla kankailla ja liimailin myös valkoista pitsiä, joka tahriintui välittömästi harmaan likaiseksi mustan silkkipaperin luovuttaessa väriään. Alkuun harmittelin, että kaunis valkoinen pitsi olisi pilalla. Jouduin nukkua yön yli ja jatkaa seuraavana päivänä tästä. Harmaaksi värjääntynyt pitsi alkoikin puhutella minua ja tunsin, että juuri näin sen piti mennäkin. Eihän tämä nainen ole enää puhtoinen ja neitseellinen. Siinä kuuluu olla likaa.

Rintoihin liimasin upeat pitsit, jotka välittömästi paikoilleen asettuessaan näyttivät ihan maitorauhasilta ja tiehyiltä! Kylkiluut tulivat näkyviin myös pitsikoristein, samalla kun selkäranka hahmottui esiin helminauhalla. Muotoilin siivet lapaluiden kohdalle vanhoista joulumanseteista, ja liitin hänen rintakehäänsä muutamia koruja: risti, camee rintaneula, elämänpuu, nazar amuletti niskassa. Katkaistun kaulan kohdalla on Peace-merkki! Takapuolessa ruusuasetelma ja etupuolella alapää on koristettu pienillä simpukoilla. Hänellä on hyvin niukka vaatetus. Vain pieni lannevaate ja tanssijan helisevä vyö, joka selkäpuolella jatkuu niittivyönä. (Pahoittelen, ettei minulla ole kuvia eri työvaiheista. En tuolloin vielä tiennyt joskus kirjoittavani blogia!)


Olen jälkikäteen miettinyt näiden yksityiskohtien symboliikkaa, ja tullut siihen päätelmään, että ne kuvastavat minulle ennenkaikkea naisen syvintä olemusta ja sen tuntemista. Clarissa Pinkola Estes kiteyttää tämän olemuksen seuraavasti:

"The things that women reclaim are often their own voice, their own values, their imagination, their clairvoyance, their stories, their ancient memories. If we go for the deeper and the darker, and the less known we will touch the bones."

Tämä nainen on häpeilemätön, rohkea oman tiensä kulkija. Hän uskaltaa paljastaa oman ydinolemuksensa. Hän elää luottaen omiin vaistoihinsa, arvoihinsa ja unelmiinsa. Hän on rehellinen itselleen, ja suhtautuu myötätunnolla omiin oikkuihinsa, eikä säiky omaa varjoaan, peilikuvasta puhumattakaan.

Työn valmistuttua, nimesin sen ensin villinaiseksi, mutta jälkikäteen tutustuttuani Lilith-myyttiin, ymmärsin tehneeni tämän demonittareksi leimatun jumalattaren näkyväksi. Tämä oli sikäli hämmentävää, sillä olin alunperin miettinyt Eevaa!

Natalia Klimczak kuvailee artikkelissaan: "Lilith: Ancient Demon, Dark Deity or Sex Goddess?" Lilithiä seuraavasti:


"In Jewish tradition, she is the most notorious demon, but in  some other sources she appears as the first woman created on Earth. According to a legend, God formed Lilith as the first woman. He did it in the same way as he created Adam. The only difference was that in place of pure dust, he also used filth and residue. Traditionally Lilith means ''the night'', and she is related to attributes connected with the spiritual aspects of sensuality and freedom, but also terror."



Minua puhuttelee myös C. Ara Campbell'n kuvaus Lilithistä: 



" Lilith tells us to take back our power. She calls us to stand in our truth, embracing our darkness and our light equally. She tells us to stop playing small and being afraid of burning too passionately for worry of being misunderstood in the eyes of others. Our fire is not for them, she tells us. It is for us. We're not here to be the sacrifice; we're here to set the world on fire."




Lilith on näin ollen nykypäivänä myös rinnastettu feminismin yhdeksi symboliksi, patriarkaatin vastustajaksi.


Sikäli en ole ihmeissäni, että juuri Lilith muovautui minulle näkyväksi tuon puhtaan valkean torson päälle. 



Ennen hän oli naisparka vailla käsiä, jalkoja, päätä. Riisuttuna identiteetistä, kulttuurikerroksien silottama, vieraantuneena nykyajasta, uneksien omasta entisestä syvyydestään ja onnestaan - villistä vapaudestaan.



Nyt hän on Lilith! Kiitos kun kerroit tarinasi minulle ja tulit näkyväksi.












keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kokonainen -taidekollaasinäyttely, Riuttalan vanha koulu 17.-23.7.2017, avoinna päivittäin klo 13-17, Kullaantie 321, 38600 Pori (LAVIA)



Kun elämä tarjoilee ei-oota ja ympäröivä maailma kutistuu hädin tuskin hengittäväksi harmaudeksi  - naisen on lähdettävä vaeltamaan. Etsimään eksyneitä sielunsa sirpaleita. Huhuilemaan psyykensä tutkimattomaan erämaahan. Luotettava sisäiseen suunnistajaansa. Käännettävä jokainen kivi ja raivattava tietä eteenpäin kohti ominta itseään ja totuuttaan - villiä naiseuttaan.

Villinaisen arkkityypin omaksuminen on herättänyt minussa eloon nukuksissa olleen luovuuden. Naiset jotka kulkevat susien kanssa -kirja (Clarissa Pinkola Estes) kertoo seikkaperäisesti kaiken, jota nykynainen oman hyvinvointinsa takaamiseksi tarvitsee – yhteyden villinaiseen. Kirjailija kuvaa tuota psyyken syvää tilaa nimellä La voz mitológica, mytologinen ääni, joka puhuu kuin runoilija tai oraakkeli:

”Kaiken maailman tarinoiden perusaines on saanut alkunsa jonkun kokemuksesta tässä käsittämättömässä psyyken paikassa, ja jonkun yrityksestä ymmärtää mitä tässä paikassa tapahtuu. Rako maailmojen välissä – on paikka, jossa ilmestykset, ihmeet, kuvitelmat, inspiraatiot ja kaikenlaiset parantumiset ilmenevät.”

Kokonainen onkin oma tutkimusmatkani tuohon mystiseen maailmaan, josta tämä taidekollaasikokoelma on syntynyt kuin itsestään. Teokset ovat ilmentyneet hetkinä, jolloin sattuma ja synkronia suttaavat kaikki suunnitelmat, ja muovaavat lopputuloksesta tekijälleenkin arvoituksen.  Voi mennä viikkoja - jopa kuukausia, ennen kuin saan selville mitä työ voisi mahdollisesti esittää. Monesti vihjeet ovat löytyneet vanhoista myyteistä, saduista ja symboleista – sellaisista, joista en välttämättä ole edes kuullutkaan.

Käyttämäni tekniikan pääpiirteet olen oppinut taiteilija Anna Wildrosen kierrätyskollaasityöpajassa, Kankaanpään opistossa v. 2013. Hänen helposti omaksuttava opetuksensa kuuluu:

 "Älä pelkää liisteriä, ei ole olemassa virheitä ja raskaammat ja vaikeammat materiaalit kiinnitetään vahvemmalla liimalla" 

"More is more."


Loppu onkin antautumista mielikuvituksen mystiseen maailmaan.

Muut taide- ja käsityöopinnot:
    Ekspressiivinen taideterapia ohjaajakoulutus, perusopinnot (kesken), Muurla 2017
    LaLoba ekspressiivinen ryhmätaideterapia, Kirjavilla, Tampere 2016
      Elämäni värit -taideterapiakurssi, Helsinki 2016
    SoulCollage-kursseja, Kankaanpää, Muhu 2013-2016
    Intuitiivinen maalauskurssi, Kankaanpää 2016  
Anna Wildrose kierrätyskollaasityöpajat,Viljandi, Kankaanpää 2013
    Kädentaidon ohjaaja, Kankaanpään opisto 2011 
    MA, TV Production, Falmouth University 2003-2005

Workshopit/retriitit:
Kesyttämättömän kutsu -retriitti, (Kaisa Kuurne/Katja Frange) Billnäs, 2017
Villinaisen vaiston viisaus -retriitti, (Kaisa Kuurne) Kuopio, 2016
Sielulle Siivet -retriitti (Kaija Juurikkala, Päivi Kaskimäki), Koli 2016


Näyttelyssä esillä olevat työt:

Yemaya, 2014
Kädetön neito, 2015
Metsän väkeä, 2016
Siniparta, 2016
LaLoba (luunainen), 2016
Leijonakoira, 2016
Pyhä lapsi, 2016
Elämän tuoksu, 2016
Sielulintu - Kuukkeli, 2016
Sielulintu - Kyyhky, 2016
Kulttuurilla kuormitettu, 2016
Villi Äiti, 2017
Lilith (villinainen), 2017
Osiris, 2017
Isis, 2017
Set, 2017
Siemenpankki, 2017
Punaiset kengät, 2017
Hämähäkkinainen, 2017
Rakkaudesta käsin, 2017
Leijonakoiran pentu, 2017
Ikimetsän kurre, 2017
Perhosnainen (Butterfly maiden), 2017
Pesäpaikka, 2017
Ruma ankanpoikanen, 2017
Sinuhe, 2017
Outolinnun esiinmarssi, 2017
Kerran kuuluin tähän maailmaan, 2017