sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ja sitten tulivat eqyptiläiset - Osiriksen tarina

Tämän työn synty on ehkä hämmästyttänyt minua kaikkein eniten.

Pääsisäisenä (2017) aloitin työstämään mallinuken päätä, jota olin metsästänyt jo useamman kuukauden ajan Lilith-työn jatkeeksi.

Minusta tämä upea yläosa oli selvästi feminiininen ja kuvittelin mielessäni sen joskus olleen jonkin hattukaupan näyteikkunassa. Kun kerran oltiin Kokonaista tekemässä, niin nainenhan tästä täytyi ehdottomasti tulla. Merenneidon kasvoja visualisoin mielessäni.


Aloitin työstämisen paperikerroksella, koska se yleensä toimii hyvin tukena tuleville kangaskerroksille. Nappasin remonttijätteistä Tapettitehtaan "Avaruuslintu"-tapettia ja liisteröin sen pohjakerrokseksi. En ajatellut sen olevan kovin merkityksellistä, mitä alle laitan - piiloonhan se jää kuitenkin. Mutta eihän se näin ole! Kaikella on merkityksensä tässä työskentelyssä, myös niillä piiloon jääneillä kerroksilla - sen opin tämän työn kohdalla.

Seuraavaksi kerrokseksi leikkelin yhden kirppikseltä löytämäni verhon sopiviksi palasiksi ja liisteröin kauttaaltaan nuken päälle. Vaaleanvihreä pitsi vielä tässä kohtaa puhutteli minua merenneitomaisella kuosillaan. Hartiaseudulle, liimasin kimaltelevaa, kalan suomuja muistuttavaa kangasta.

Tässä kohtaa olin vielä hyvinkin merellisissä meiningeissä. Aloin jo suunnitella, mitä laittaisin tuon nuken päälaelle, joka oli aivan tasainen - ikään kuin päälaki olisi silpaistu pois. Käsiini sattui posliinijoutsen, jonka pikaisesti käsittelin pitsikuosilla ja spraymaalasin kullan väriseksi. En kuitenkaan pitänyt tuosta kultaisesta linnusta, joten revin irti pitsikerrokset. Jäljelle jäi aika hauskanoloinen efekti kun kultainen spraymaali oli ottanut kiinni pitsien rakosista joutsenen pintaan. Tämä sai kelvata. Ja seuraavaksi kuumaliimat kehiin ja lintu päälaelle.


Koska spraymaalaminen oli niin hauskaa, maalasin läjän isohkoja simpukoita ja siinä samassa sai myös yksi simpukka-amppelikin kultaisen suihkun yllensä.  Niistä syntyikin mielestäni hieno hiussommitelma, johon lisäilin hieman mansettia sun muuta käteensattuvaa.

Sitten näin sängynpäällä lapsilta leikeistä unohtuneen naamarin! Se oli upea kruunumainen naamari. Harmaata pahvia vaan, joten vaati alkuunsa hieman kultasprayta. Sen liimasin hahmon kasvoille ja koristelin kruunun lasihelmillä ja säihkyvillä koruilla.

Tässä kohtaa työ alkoi hieman näyttää jo siltä, että ehkä se ei olekaan merenneito... Sen enempää asiaa miettimättä aloin puuhastella vaatuksen parissa. Olkapäille hakeutui kuin itsestään sini-kulta-koristeiset mansetit. Nyt se näytti jo ihan soturilta, kaukana alkuperäisistä merenneitosuunnitelmista.


Rintaan istahti vielä ansiomitalimaiset koristeet. Työtä viimeistellessäni käsiini osui unohduksissa ollut kirppisaarrepussukka, jossa oli kaikenlaisia koruja. Mm. eqyptiläinen lantti, jossa oli Sphinx ja pyramidit, lisäksi hieroglyfimainen silmä-koru ja miekka. Minua arvelutti liimata niitä paikoilleen, sillä olin hieman harmissani merenneidon menetyksestä.

Jouluisesta potpurri pussukasta käsiini sattui vielä valmiiksi kullanvärinen rottinkipunospötkylä. Tätä kapistusta mallasin hahmon leukaan. Sehän istui siihen kuin nenä päähän, joten liimasin paikoilleen. Tämän muutoksen myötä, teos alkoi jo selvästi muistuttamaan minua jostakin eqyptiläisestä myyttisestä hahmosta, joten en enää epäröinyt noiden edellä kuvaamieni korujen paikoilleen liimaamista.


Valmis! Mikä ihme tämä on? - tuumailin kummastuneena useamman viikon. Kunnes sitten eräänä päivänä huvikseni kirjoitin googlen kuvahakuun: Ancient Eqypt Gods. Sieltä löysin kuvan Osiriksesta, ja kiinnostukseni heräsi oitis. Siinä oli jotain samaa ulkonäöllisestikin tämän luomukseni kanssa.


Olin aivan äimistynyt kun luin tarinan Osiriksesta ja Isiksestä! (En ollut siis aiemmin tutustunut tähän tarinaan. Myönnettäköön tämä aukko sivistyksessä.)

Clarissa Pinkola Estes tiivistää tämän legendan näin:

"Eqyptiläisessä perinteessä Isis herättää henkiin kuolleen veljensä Osiriksen, jonka paha veli Set silpoo aina uudelleen joka päivä. Isis puurtaa kaikki yöt illansuusta aamunkoittoon kootakseen veljensä uudelleen ennen aamun sarastusta, sillä muuten aurinko ei nouse. Kristus herätti henkiin Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena niin kauan, että löyhkäsi jo. Kerran vuodessa Demeter kutsuu kalpeaa tytärtään Persefonea kuolleiden maailmasta. Ja LaLoba laulaa luille."



Miten on siis mahdollista, että tietämättäni olin tehnyt juuri Osiriksen? Hahmon, johon liittyy palasista kokonaiseksi tuleminen, kuolleesta henkiin herääminen. Tämä työ syntyi siis vielä pääsiäisen pyhien aikaan! Yritin vielä pyristellä ajatusta vastaan, sillä se tuntui jotenkin liian käsittämättömältä. Ajattelin, että eihän se voi olla Osiris, kun sillä on tuo lintukin päässä. Kas kummaa kun Osiriksen symboli on myös Bennu-lintu (Fenix)! No, entäs kun sillä on noita hedelmiäkin päässä, eihän se mikään Osiris voi olla - vieläkin epäröin. Jaa, mutta sehän oli eqyptiläisessä perinteessä myös hedelmällisyyden jumala.

No, olkoon Osiris sitten. 

Ja, eipä aikaakaan kun kirppikseltä löytyi sopiva kollaasipohja Isikselle, ja se onkin sitten taas oma tarinansa. Niin... ja syntyipä velipoika Set myös! 


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti